06032008

Googletin eilen illalla oikein kunnolla ja luin ihmisten kokemuksia Australiassa asumisesta, reissailusta, työnteosta ym. Mielenkiintoista luettavaa. Musta on yleensäkin kiva lukea ihmisten elämästä ulkomailla.


Toi eilinen oli kuitenkin pintapuolinen tutustuminen elämään Asutraliassa. Turha sitä on vielä kunnolla kerätä tietoa, jos matka ei toteudukaan.


Australian valitsemiseen mulla ei muuten ole edes mitään erityistä syytä (onpa taas hyvin suunniteltu juttu). Eka meinasin lähteä Aasian kun sitä monet budjettimatkailijat on suositelleet. Mutta kun meinasin tehdä töitäkin ulkomailla, jotta siellä pystyy olemaan hieman pidempään, ja Aasiasta ei kai kovin helposti työtä saa, niin tämä vaihtoehto sulkeutui pois. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole viettää vuosia siellä ulkomailla. Ekana meinasin olla jonkun puol vuotta ja kattoo sit, mitä seuraavaks.


Nyt sitten ihan toisiin aiheisiin.


Ostin eilen muutaman elokuvan, joista täytyy nostaa esiin Edward Nortonin Painted Veil (Kirjava huntu) leffa. Hehkutan sitä jo etukäteen. Huomenna sen varmaan katon. Tykkään paljon Edward Nortonin leffoista, ja varmaan tämäkään ei ole poikkeus. Tosin samassa leffassa on Naomi Watts, jonka fani en todellakaan ole. Vaikka Australiasta onkin kotoisin : )


Huomenna meen kattoo kans kirpparipöytää. Toivottavasti kamaa ois mennyt oikein kunnolla. Tiistaina täytyy hakee jäljelle jääneet vaatteet sitten pois. Tän koko kirppisjutun tarkotus on kerätä Tallinan matkakassarahat. Lähen ens viikon lauantaina Tallinnaan päivämatkalle pelkästään shoppailee. Vedettiin samanlainen reissu jo viime kesänä siskon kanssa. Nyt otetaan veljentyttökin mukaan.


Ai niin. Meinaan muuten viikonloppuna jo mainita jotain tosta Australiasta äipälle. Katotaan, mitä se sanoo.

Tuonne

Australia. Sinne ensi vuoden tammikuussa?

Läheltä piti

Läheltä se piti, mutta onneksi ehdin töihin. Luotin siihen, että mulla ois ollut kyyti aamulla, mutta jouduinkin kulkemaan bussilla. No ei sen puoleen, täällä mun työharjottelupaikalla on ihan sairaan rentomeininki, joten työaikakin on liukuva, ettei täällä ole tarvis olla heti klo 8. Ja kiva paikka siitä, että sain palkankorotuksen. Tiedä, sitten olisinko sitä ansainnut, mutta kaikki raha on tarpeen. Kasvatan pankkitiliäni tuota matkaa varten. Matkaa, jota ei ehkä kuitenkaan tule. Mitä mä sitten niillä rahoilla teen?

Tästä se lähtee

Valmistun tän vuoden lopussa tradenomiksi. Sitten lähden ulkomaille. Tai niin ainakin olen mielessäni päättänyt. Halusin aloittaa blogin kirjoittamisen, jotta tämä unelma kanssa toteutuisi. Olen luonteeltani niin ujo hannari, ettei tällainen repäisy ole itsestäänselvyys. Mutta ehkä jos kirjoitan siitä kuukausittain, viikoittain tai ehkä jopa päivittäin, niin unelma pysyy koko ajan mukana ja on ehkä siten helpommin toteuttettavissa. Yeh right. Ketä mä huijaan. Katotaan ensi vuoden tammikuussa, niin istun kuitenkin täällä räntäisessä Suomessa. Toivottavasti on edes karkkia.



No niin siis. Miksi haluan lähteä ulkomaille ja mitä tekemään? En tiedä, mistä tämä sydäntä polttava kipinä on oikein lähtenyt liikkeelle, mutta mulla on valtavan suuri kiinnostus reissailua ja vieraita kulttuureja kohtaan. Olin keväällä 2007 vaihdossa. Siitä onkin syytä olla ylpeä. Se oli ensimmäinen taisteluvoitto sodassa hiljaista ja ujoa naisen alkua vastaan. Mutta siis palan ja savuan halusta lähteä ulkomaille. Sen takia sinne haluan. Ja ajankohta on ehkä paras mahdollinen. Koulu on päättynyt, ja vakituinen työ ei ole vielä osana elämää. Vaikeatahan sitä on sitten enää repäistä kun on vakkari työpaikka. Toiseksi mulla ei ole sitä parempaa puoliskoa vielä riesana. Mitä ihmettä mä olen sinne ulkomaille sitten lähdössä tekemään? Kaivamaan nenää? No en varmaan. Haluun lähteä reissamaan ja näkemään paikallista elämää. Ei yöpymisiä 5 tähden hotelleissa ja lekottelua turistirysissä. Sen sijaan haluisin elää paikallisten joukossa heidän arkipäiväistä elämäänsä, tehdä erilaisia hanttihommia, hankkia runsaasti uusia ystäviä ja kokemuksia. Kokemuksia, kokemuksia, kokemuksia. Onpahan sitten jotain, mistä kertoa kiikkustuolissa.



Kerronpa nyt kahdesta suurimmasta esteestä tämän unelmani tiellä. Ensimmäisenä on matkaseura. Fakta on, että tuolle matkalle en tule yksin lähtemään. No way hosay. Onhan mulla kavereita, ystäviä ja sisaruksia. Mutta, mutta. Kaikilla on semmonen elämäntilanne, ettei tämmönen ulkomailla seikkailu tule kyseeseen. Toisella on poikaystävä, toiselle työ, toisella ei rahaa, toisella ei kiinnostusta jne. Onnekseni olen saanut yhden potentiaalisen matkakaverin. Pidän niin peukkuja pystyssä, että hän lähtisi mukaani. Tämä kaveri on siitä jännä tapaus, että olin hänen kanssaan ala-asteella parhaita kavereita. Sitten hän muutti 5.luokalla pois ja vasta viime vuoden syksyllä juttelin hänen kanssaan luokkakokouksessa kaikkien noiden vuosien jälkeen. Nyt ollaan pari kertaa kahviteltu ja mesessä puhuttu. Hänkin unelmoi tällaisesta elämää suuremmasta reissusta. Mutta pystyisikö tuollainen matka onnistumaan tämmöisen ihmisen kanssa, jonka on vasta vähän aika sitten löytänyt uudelleen? Toinen este on perheeni. Oon tämmönen idari tapaus, joka kuuntelee aika paljon, mitä vanhemmat sanoo. Vaikkei pitäisi. Ei enää tässä iässä. Jotenkin kuitenkin luulen, että äitini vain olisi onnellinen, jos uskaltaisin lähteä maailmaa tutkimaan. Iskälle nyt se varmaan olisi pahempi pala, mutta hän ei kyllä tunteistaan puhu, joten vihreä valo siltäkin suunnalta. Mutta siskoni! Oi siskoni mun. Olen tullut hänen kanssaan muutaman vuoden aikana todella läheiseksi. Miten voisin jättää hänet nyt?



MUTTA MITEN VOISIN OLLA LÄHTEMÄTTÄ?