Till now I always got by on my own

Koko päivän tein opinnäytetyötä. Inhottaa, ettei tästä päivästä jää mitään konkreettista kuitenkaan näkyviin, koska syötin pelkästään tutkimustuloksia exceliin. Ja niitä tutkimustuloksia on muuten paljon.

Tajusin, että oon jättänyt elokuvien arvostelut kokonaan. Yksinkertaisesti leffoja tulee katsottua niin paljon, etten ennätä niistä tänne kirjoittamaan. Tämä on sääli, sillä yksi syy, miksi aloitin kirjoittaa blogia, on se että saisin jonnekin tallennettua kaikki katsomani leffat. Tehtävä osoittautui kuitenkin mahdottomaksi.

Huominen päivä näyttää yhtä tylsältä kun mun elämä yleensäkin. Meen käymään kirjastossa ja sit painelen töihin. Tiistai on vp, mutta se on jo pyhitetty opparille. MILLON SE ELÄMÄ ALKAA? Mä oon viime aikoina ajatellut ihan kauheesti sitä, että oon yksin. Siis, että mulla ei oo poikakaveria. Olo on ollut supersurullinen. Muutamat läheiset ystävät pudottivat nimittäin pienen yllätyksen kun ihan ohimennen kysyin (ja lisäksi leikilläni), että onko perheenlisäystä ajateltu. Ja kuulemma on. MITÄ VITTUA? Kaverit saa parin vuoden sisään jo perheenkin ja mä oon yksin. Välillä tekee niin pahaa, että tekisi mieli oksentaa. Kaikki jankuttaa sitä, että kyllä se oikea mullekin on jossain. Kysyyn vaan, että MISSÄ? Kauheeta ajatella, jos mä oikeesti päädyn yksin. Niitäkin ihmisiä nimittäin on...

No niin. Eiköhän ole aika lopettaa tämä avautuminen tältä päivältä.

Öitä.

Gotta keep it strong before the pain turns into fear

Ei vitsi. Mä oon laihtunut jonkun 2 kiloa! Hei jee. Enkä oo ollut edes dietillä, vaikka uhosin semmoisen vasta vähän aikaa sitten aloittaneeni. Se loppui nimittäin aika lyhyeen.

Ulkona on ihana syksynen ilma, mutta mä dataan koneella. Tai no oppariahan mä tässä pääasiassa väsään. PÄÄASIASSA.

Kauhee, että mua pelottaa toi tammikuu. Sillon on löydettävä oikea työpaikka ja mielellään vielä ulkomailta. Se on niinku tuplapelko. Kokeekohan kaikki vastavalmistuneet tämmöstä ahdistuksen tuskaa? Vaikka siis enhän mä vielä ole valmistunut...

Onhan se hemmetin keljuu, jos joutuu työkkärin kortistoon. Eiköhän siellä moni muu tradenomi jo ole. Pelottaa pelottaa. Tuntuu, että jos sinne sitten päätyy, niin oon kauhee pettymys vanhemmille. Mä oon aina ollut se menestyjä. Se, joka pärjää. En haluu päätyy työttömäks.

Takaisin pelissä

Ei prkle. Nyt ollaan otettu itseä niskasta kiinni ja apinan raivolla lähdetty tekemään tota opparia. Kyllä se tän vuoden puolella on saatava valmiiksi. HALUUN ULKOMAILLE TAMMIKUUSSA.

Tulevat pari viikkoa ovat ne ratkaisevat. Täytyy vaan tehdä jotain opparin eteen joka päivä niin eiköhän se siitä.

Viime lauantai meni baarissa. Mulla on aina vähintään yks semmonen kaveri mukana, joka on seurustelusuhteessa. Näin ikään kuin takaan sen, etten vaan jää missään vaiheessa yksin. Eihän semmonen ihminen, joka on ollut jo neljä vuotta suhteessa, ala iskemään toisia miehiä? Näinhän sitä luulisi. Mua oikein hävettää, että mun ystäväpiiristä löytyy tämmönen vamppi, jolla on näköjään tapana "pikkasen" flirttailla, vaikka tosin kotona odottaa se avomies. Tätä on jatkunut jo jonkin aikaa, mutta viime lauantaina se jotenkin iski vasta kunnolla kun se jäi sinne tanssilattialle ketkuttamaan persettään jonkun ukon kaa. Hoh hoijaa.

Sain eilen tosi kivaa palautetta töistä. Se pelasti päivän. Voi kun tommosia päiviä olisi enemmän.

Lopuksi täytyy vielä mainita jotain Kauhajoen tragediasta. Käsittämätöntä julmuutta, jota ei voi ymmärtää. Katsotaan, ettei ketään edesauteta tuollaisiin mielenterveydellisiin ongelmiin, joita tekijällä oli. Ketään ei siis kiusata, mollata tai paineta alaspäin. Ollaan siis ihmisiksi.

Näinhän siinä kävi

Jotenkin selittämättömällä tavalla olen pilannut tulevaisuuteni. I have no future siis. Eli näyttää siltä, etten saa opinnäytetyötä valmiiksi ajoissa. Tämä tarkoittaa sitä, että valmistuminen venyy maaliskuulle. Tammikuu 2009 ei siis olekaan välttämättä sen kummoisempi ajanjakso elämässäni, jos kyhnään Suomessa. Jotenkin tuntuu siltä, että pilasin tahallani opparin teon, koska tammikuu 2009 koittaisi muuten niin pian, ja silloin olisi aika lähteä. Hei, mutta nythän en varmaan joudukaan/pääse lähtemään mihinkään! Kivat mulle.

Sattuu sattuu

Tentti meni läpi. Repikää siitä!!!

Muuten onkin vähän paha olo. Perkeleen viisaudenhampaan takia. Se tulee suunnilleen sivuttain ulos ikenestä. Keskiviikkona on vasta hammaslääkäri. Täytyy purra hammasta (eh he he) siihen asti. Mutta hiton kipeetä tekee.

Tänään katson vähän opparia, jos tuskiltani siihen kykenen. Huomenna iltavuoro ja baari-ilta.

The new me

Niinhän siinä kävi, että jäin täysin koukkuun Big brotheriin. Tänään jännitetään häätölähetystä. Saa nähdä ketkä tippuvat. Mitään erikoisempia suosikkeja ei mulla oo. Täytyy myöntää, että välillä ihan oksettaa koko sikailutouhu siellä bb-talossa. Ei varmaan ole sattumaa, että kaikki kilpailijat ovat melkein sinkkuja ja vailla mitään "kunnollista" koulutusta. Tällä hetkellä liputan Andreaksen puolesta.

Tentti on nyt ohi ja stressi vähentynyt ihanan paljon. Nyt kaikki keskittyminen täytyy suunnata oppariin. Palaan sen pariin tiistaina.

Aivot raksuttaa tuhatta ja sataa kun mietin tammikuuta. Apua! Se on jo niin lähellä.

Kävin muuten tällä viikolla kampaajalla. Edellisestä kerrasta oli ihan liian kauan aikaa. Yleensä värjään ja leikkaan hiukset kotona. Nyt löysin kyllä todella hyvän kampaajan. Voisi alkaa käydä useamminkin kampaajalla. Ei mulle mitään erityisempää tehty. Vähän värjättiin ja leikattiin kuolleita latvoja pois. Silti olo tuntuu melkein täysin uudistuneelta. Huomenna voisi ennen töihin menoa käydä kaupoissa katsomassa semmoista kiiltosuihketta, jota se kampaaja viimeiseksi suihkutti mun hiuksiin. Tosin ei sitä taida ihan tavallisista marketeista löytyä.

Ens viikonloppuna suuntana on todellakin baari!!!!!!!!! Sitä odotellessa...