Yö on kaunis mua ei koske

Oioi. Maija Vilkkumaan Luokkakokous biisi soi koko ajan päässä. Kuuntelen sitä jatkuvasti youtubesta.

Kyllä se siis niin on, että valmistun ihan aikataulussa. Joulukuussa loppuu siis koulu. Kauheeta. Kuinka nopeasti 3,5 vuotta voi mennäkään? Ikävä tota koulua ei tule. Ei sillä lailla kuin yläastetta ja lukiota. Petyin ammattikorkeakouluun kovasti. Kyllä, tiedän ettei se yliopiston tasoinen missään nimessään olekaan. Silti meininki on välillä niin ala-astemaista, että ei voi muuta kuin ihmetellä. Mitään haastellisia kurssejakaan ei koulu tarjoa. Ruotsin kielen tentteihin sai enemmän lukea lukiossa kuin tuolla amk:ssa. Opettajat ovat suuremmaksi osaksi epäpäteviä, joskin ihan mukavia ihmisiä. Suurin plussa tulee kansainvälisyydestä. Koulusta löytyy suuri määrä vaihtareita, joihin olisi ollut hyvä mahdollisuus tutustua. Näin arkana ihmisenä en kuitenkaan tarttunut tilaisuuteen. Vastaavasti myös koulusta pääse itse vaihtoon suht helposti. Onneksi käytin sen mahdollisuuden hyväkseni.

Tammikuuta on tullut mietittyä nyt paljon. Olen surffaillut netissä tosi paljon etsimässä mahdollisia työpaikkoja ulkomailta. Aika epätoivoiselta näyttää tällä hetkellä. Kurjimus.