Vihdoin ennätän kirjoittamaan ulkomaille suuntaamisesta. Luin uusimmasta City lehdestä artikkelin "London Calling", joka kertoo suomalaisista nuorista, jotka elävät yllätys yllätys Lontoossa.
Jutusta ei jäännyt kuitenkaan oikein mitään käteen. Timattikauppiaan, tarjoilijan, filosofin tai kitaristin urat eivät oikein vastaa omia suunnitelmiani. Kaikista lähemmäs osuu ehkä "Z":n elämä. Tosin tämä 30-vuotias mies on valmistunut kauppakorkeakoulusta, joten hänen koulutuksensa on ihan toista luokkaa kuin omaani. Z toimii pankkiirina ja takoo huimia summia rahaa. Pankkiala voisi olla yksi minunkin mahdollisuuksistani, vaikken varmasti ihan pankkiiriksi päätyisikään. Joku päivä tutkin työmahdollisuuksia Englannin pankkimaailmassa.
City lehden keskustelupalstalla tämä artikkeli haukuttiin melkein lyttyyn. Tekstissä esiintyneiden henkilöiden sanomisia raadittiin sillä tapaa, että ne eivät ihan totta välttämättä olekaan.
Mutta siis Englanti on suomalaisten toiseksi suosituin muuttomaa. Ihan yksin minun ei siellä siis tarvitsisi olla. Toisaalta mitä järkeä olisi lähteä ulkomaille ja hengata siellä vain oman maan kansalaisten kanssa.
Opinnäytetyö rullaa hyvin eteenpäin. Kestyötkin on alkanut maistua enemmän (pientä flirttiä havaittavissa työpaikalla?). Lisäksi olen päässyt näkemään paljon kavereita, joten elämä tuntuu ihan kivalta tällä hetkellä.
Tämän päivän ostoksiin kuuluivat Hide and Seek (nähty leffa, joka ei kovin hyvä ole, mutta hintana oli vain 1,99), Last King of Scotland (nähty leffa, joka on tosi hyvä, ja oli nyt niin halpa, että se oli pakko ostaa 4,99) ja Pahan sanansaattajat, jonka olen halunnut nähdä jo pitkään. Ja Lindexistä lähti mukaan ihana pitkä mekko, jollaista olen etsinytkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti